En palaa takaisin koskaan, luulen

Romaani kotoa lähtemisen pakosta ja loputtomasta kaipauksesta. Susannan matka työläisperheestä Pohjanmaalta Helsinkiin ja arvostettuun asianajotoimistoon on ollut pidempi kuin kilometrit antavat ymmärtää. Vielä pidempi on ollut irakilaisen Fatiman taival Pasilan poliisitalon pihalle ja lopulta Susannan olohuoneen lattialle. Reitin varrelle on jäänyt yksi lapsista, kotimaahan aviomies. Martta puolestaan on asunut koko ikänsä samoilla sijoilla, mutta ihmiset hänen ympäriltään ovat kaikonneet yksitellen. Esikoislapsi pappilan portaille, mies ensin sotaan, sitten ryyppyreissuilleen, poika Ruotsiin, tytär onnettomaan avioliittoon. Nyt jäljellä on enää lapsenlapsenlapsi Luca, poika joka ei tunnu löytävän paikkansa maailmasta. Satu Vasantola on Helsingin Sanomien sunnuntaisivujen toimittaja, joka on työskennellyt myös useissa aikakausilehdissä. Hänen esikoisromaaninsa En palaa takaisin koskaan, luulen on taidokas kuvaus eri aikoina ja eri maanosissa juuriltaan revityistä ihmisistä.