Hiljainen mestari

Suomen menestynein ampumahiihtäjä Heikki Ikola (s. 1947) oli hiljainen mestari, joka ei halunnut korostaa itseään. Hän oli huipulla 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa saavuttaen yhteensä kymmenen MM- ja olympiamitalia. Vain olympialaisten kultamitali jäi kaksinkertaiselta Vuoden urheilijalta puuttumaan. Kirjassa seurataan Ikolan lapsuutta Etelä-Pohjanmaalla Jurvassa ja Kanadan Timminsissä ja sen jälkeen urheilijauran alkua sekä huippuvuosia ampumahiihtäjänä. Palvelu aktiiviupseerina Porin prikaatissa Säkylässä tarjosi Ikolalle hyvät harjoitteluolosuhteet. Vuoden 1981 Lahden MM-kisojen jälkeen Ikola lähti tavoittelemaan puuttuvaa olympiakultaa. Erittäin kova harjoittelu kostautui. Ikola valmensi itsensä uuvuksiin. Urheilijauransa jälkeen Ikola jatkoi armeijan palveluksessa ja kouluttautui ampumahiihdon valmentajaksi. Suomen Ampumahiihtoliitto kutsui Ikolan töihin, ja tämä valmensikin pitkästä aikaa suomalaisen ampumahiihtäjän - Harri Elorannan - palkintokorokkeelle 1992 Albertvillen