Isä joka katosi

Johan Aro työskentelee lehtikuvaajana, hänen isänsä Viktor Aro on kirkonmies. Kun isä kuolee, Johan käy läpi suhdettaan isäänsä: yhteisiä muistoja lapsuuden urheilukentiltä Helsingistä, olympiakesää ja kesiä Saimaalla. Erityisen merkittävä ja kipeä on muisto Italiasta, Monzasta, jossa isä saa pankissa liian suuren summan liiroja ja lähtee palauttamaan sitä – palaamatta ennen kuin paljon myöhemmin. Isän kuolema merkitsee Johanille käännekohtaa elämässä. Nuorena hän oli kapinoinut konservatiivista isäänsä vastaan osallistumalla 1960-luvun lopun opiskelijaliikehdintään. Yhteys isään katkesi tuolloin, mutta isä on säästänyt mittanauhan ja sekuntikellon, pojalle tärkeät esineet urheilun parista. Jukka Pakkasen romaani Isä joka katosi pohtii isäsuhdetta ja kokonaisen sukupolven isäkapinaa sodanjälkeisen sukupolven Suomessa. Siinä on kyse myös rakkaudesta ja anteeksiannosta: rakkaudesta omiin juuriin ja läheisiin ihmisiin sekä oman elämän kipupisteiden ja anteeksiannon merkitystä