Jumalan katkennut kynä

”Tästä ei tule kaunista, mutta saamasi pitää!” Kirjailijan ennen niin intohimoinen suhde Jumalaan on väljähtynyt kuin viimeisiään vetelevä avioliitto. Sielun pimeän yön keskellä kustantamo pyytää, että hengen asioita vuosikymmeniä kiihkeästi tutkinut nainen kirjoittaisi jumalasuhteestaan kirjan. Vaara vastustelee kaikin keinoin, onhan ajoitus mitä huonoin. Jumalakriisin lisäksi Vaara kamppailee kirjailijaidentiteettinsä, esivaihdevuosien ja kuolleiden kirittäjiensä, kristittyjen mystikoiden, kanssa. Sitä paitsi jumalajutut eivät näillä leveysasteilla varsinaisesti lisää kenenkään uskottavuutta, päinvastoin. Jumala ei kuitenkaan jätä kirjailijaa rauhaan. Kirkkoon kuulumaton Vaara lähtee etsimään vastauksia mystikoiden, luostarielämän, erämaapaaston, mökin hiljaisuuden ja pappien keskelle. Tunnevuoristoradalla kyyti on vauhdikkaan kutkuttavaa, eikä ilmakuopilta vältytä. Kirja sisältää myös Eväitä henkiselle tielle -osion. Siinä avataan muun muassa sielun pimeän yön vaiheita,