Kaksi nuorta veronalaista

Shakespearen varhaiskauden komedia, jota ei ole suomennettu sitten Paavo Cajanderin. PROTEUS: Jos hylkään oman Juliani, rikon valani; jos rakastan ihanaa Silviaa, rikon valani; jos petän ystäväni, rikon valani kahta kauheammin. Ja juuri se voima, joka valat minusta kirvoitti, on tämän kolmoispetoksen alku ja juuri. Rakkaudesta valan vannoin ja rakkaudesta sen rikon. Kaksi nuorta veronalaista on Shakespearen varhaiskauden kepeä komedia. Nuoret ystävykset Valentin ja Proteus hyvästelevät, kun Valentin matkaa Milanoon ja Proteus jää Veronaan rakastettunsa Julian luo. Pian kuitenkin Proteuskin lähetetään maailmalle, ja kuinka ollakaan, molemmat nuorukaiset rakastuvat Milanon herttuan ihanaan Silvia-tyttäreen. Proteus viittaa kintaalla niin lemmenvaloille kuin ystävyyden laeille ja juonittelee Valentinille karkotuksen hovista. Hän kosiskelee Silviaa aavistamatta, että Julia on seurannut häntä Milanoon pojaksi naamioituneena. Rakastavaiset rimpuilevat naamioleikkien, maantierosvojen ja