Liljankukka

”Minusta tuntui kuin olisin neljän tien risteyksessä. Yhdessä viitassa luki ”Aarne ja perhe”, toisessa ”Villiruusu”, kolmannessa ”Ikuinen yksinäisyys”, neljännessä oli kuva, jossa oli pääkallon alla luut ristissä.” Liian paljon, liian varhain joutuu Aino sodan aikana ja sen jälkeen kokemaan. Vaarallinen evakkomatka 12-vuotiaana Viipurista Tampereelle. Äidin yllättävä kuolema. Lukio-opintojen tyssääminen, kun isä uuden vaimonsa painostamana lähettää 17-vuotiaan tyttärensä kesällä 1944 VR:n liikenneoppilaaksi Viipurin lähelle Johanneksen asemalle. Sieltä Aino ja nuori postivirkailija Helmi joutuvat pakenemaan aivan viime tipassa kaatuneita sotilaita kuljettaneen auton lavalla löyhkäävien ruumiiden seassa venäläisten suurhyökkäyksen alta joutuakseen vielä pahempaan paikkaan: keskelle Simolan aseman rajua pommitusta. Johanneksessa Helmin kanssa vietetty viimeinen yö sytyttää kokemattomassa Ainossa kiellettyjä, mutta myös kiihottavia tunteita. Tuo yö jättää nuoreen Ainoon pysyvän