Mies ja Ahma

Eräänä päivänä Antti Leinosen pihaan ilmestyi ahma. Siitä alkoi ainutlaatuinen ystävyys. Vuonna 1997 kuvaukset veivät luontokuvaaja Leinosen alueelle, jossa eräs tietty ahmanaaras tapasi kesäisin kasvattaa pentujaan. Vuosia jatkuneet vierailut alueella ja syöttien vieminen tekivät ahmanaaraasta yhä luottavaisemman ja tarjosivat hienon tilaisuuden tutustua ahmojen elämään. Jotkin pennuista tulivat erityisen tutuiksi. Ne hyväksyivät Leinosen kotimetsänsä luonnolliseksi asukkaaksi. Hän ei kuitenkaan villeimmissä kuvitelmissaankaan osannut arvata, mitä neljätoista vuotta myöhemmin tulisi tapahtumaan. Vuoden 2019 maaliskuussa yksinäinen ahmauros tuli kuikuilemaan Leinosen pihalle. Tavallisesti niin arka otus ei säikkynyt ihmistä, vaan otti auliisti vastaan sille tarjotut makupalat. Ja siinä oli jotain hyvin tuttua. Tuttavallinen ahma osoittautui yhdeksi niistä pennuista, joita Leinonen oli kuvannut vuosia aiemmin. Sekin ilmeisesti tunnisti vanhan kaverin ja luotti tähän niin paljon, että