Ovista ja ikkunoista

Entä jos tutustuisin tyhjyyteeni, tulisinkin sen kanssa sinuiksi? Jos en etsisikään järjellistä selitystä asioille, lakkaisin kysymästä miksi? Alkaisinkin elää asiat läpi sen sijaan että pyrkisin ajattelemaan ne läpi. Antaisin gravitaation laskea kipuni päästä sydämeeni. Näin kirjoittaa professori Atte Korhola esipuheessa uuteen kirjaansa "Ovista ja ikkunoista. Matka syvimpään minussa". Hän vie meidät matkalle universumin ja ajan rannattomuuksista sisimpämme autiutta kaikuviin kellareihin lujasti luottaen siihen, että vain se parantaa, minkä kohtaa. Kirja sisältää omakohtaisia kivun, ilon, rakkauden ja elämän esseitä, joita kirjoittaja on yleisön pyynnöstä kirjoittanut uusiksi alun perin radiohartauksien tai muiden puheidensa pohjalta. Kirjan asetelma koostuu sisään kurkistamaan houkuttelevista ovista ja ikkunoista, joiden interiööri ”on syntynyt usean vuoden aikana matkallani, joka on johtanut minut kyllin kauaksi - tai ehkä pikemmin riittävän liki - rohjetakseni jatkaa sillä