Pappilan pojasta musiikkivaikuttajaksi

Isonkyrön pappilan poika Iivari E. Koskimies (1873-1929) oli monipuolinen musiikkimies, jonka syntymästä tuli viime vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Hänen elämäntyönsä ajoittui Suomen autonomian ajan lopulle ja itsenäisyytemme alkutaipaleelle. Kouluaikanaan hän soitti pianoa, huilua ja viulua, perusti Vaasan suomalaiseen lyseoon kuoron ja orkesterin johtaen myös molempia. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Iivari aloitti opinnot Helsingin yliopistossa valmistuen kielten maisteriksi. Yliopisto-opintojensa ohella hän opiskeli musiikin teoriaa Jean Sibeliuksen ja urkujensoittoa Oskar Merikannon johdolla. Hän toimi samaan aikaan myös Ylioppilaskunnan Laulajien varajohtajana sekä Uuden Suomettaren musiikkikriitikkona. Iivari E. Koskimies promovoitiin Helsingin yliopiston vuoden 1897 promootiossa filosofian maisteriksi. Promootiokantaatin musiikin oli säveltänyt Jean Sibelius ja sanat kirjoittanut Iivarin veli A.W. Forsman (vuodesta 1906 Koskimies). Sibeliuksen säveltämä kantaatti muodostui