Pessimismi opetuksessa

Pessimisti ei pety, hänen lasinsa on puoliksi tyhjä ja elämänsä yhtä riman alitusta – vai onko sittenkään? Voiko pessimistinen ajattelutapa olla joillekin myös vahvuus? Voisivatko elämän harmaammat sävyt olla jopa oppimisen polttoainetta? Pessimismi opetuksessa ei tarkoita tavoitteettomuutta tai luovuttamista vaan sitä, että edistymiseen suhtaudutaan lempeästi, hampaita kiristelemättä ja jopa humoristisesti. Jos tavoitteissa päästään edes puoliväliin, on pessimismin mukaan menty jo pitkälle. Toisaalta pessimismipedagogi voi myös hallitusti laskea rimaa, sillä edessä ei siinnä pettymys vaan armollisuus ja rohkea erilaisten tunteiden kohtaaminen. Tässä teoksessa pureudutaan työtapaan, jossa korostetaan armollista tavoitteiden suuntaan etenemistä, luottamuksellista ilmapiiriä ja pilkettä silmäkulmassa. Epäonnistumisiin pyritään varautumaan, mutta ne hyväksytään aidosti osaksi oppimisprosessia. Teos tarjoaa käytännön vertaistukea opettajan työhön sekä konkreettisia – mutta pessimismin