Sinivalkoinen keihäskaari

Keihäänheitto mielletään pitkän menestyshistoriansa vuoksi suomalaisten omaksi lajiksi, jossa arvokisamitaleita on totuttu pitämään lähes itsestäänselvyytenä. Voitot ja värikkäät persoonat ovat luoneet maamme keihäänheittoon ainutlaatuisen lajikulttuurin. Sinivalkoinen keihäskaari keskittyy suomalaismenestyksen vaiheisiin, syihin ja sankareihin. Se lähtee kuitenkin liikkeelle historian ja keihään alkuhämäristä kuvatessaan, miten muinaisesta metsästysvälineestä tuli osa antiikin olympiakisojen viisiottelua ja modernia yleisurheilua. Suomalaismiesten varhaiset urotyöt tunnetaan hyvin, mutta naisten saavutuksista tiedetään vähemmän. Kirjassa kerrotaan muun muassa vuonna 1916 epävirallisen ME:n heittäneen Martta Koskinen (o.s. Uotila) tarina. Suomalaiset tottuivat keihäsmitaleihin jo ennen itsenäisyyttä ja sotia. Helsingin vuoden 1952 olympialaisten jälkeen seuraavaa menestysjaksoa alettiin pohjustaa Pauli Nevalan, Jorma Kinnusen sekä nykyaikaisesti ajattelevan valmentajan, Mikko