Turvapaikanhakija

Tuonelan joki virtaa ikuista uomaansa, eikä mikään kuunaan muutu. Paitsi silloin, kun Manalan lautturille sattuu harmillinen työtapaturma: kohtalon oikusta hän liukastuu kaidassa puuveneessään, kolauttaa päänsä ja menettää muistinsa. Muistamaton lautturi lähtee soutamaan Tuonelan jokea väärään suuntaan ja päätyy Mikkelin vierasvenesatamaan. Satamassa hän löytää ystäväkseen iäkkään kalamiehen, joka ottaa asiakseen auttaa kohtalon kolhimaa, ilmeisesti kaukaisilta mailta paennutta ikätoveriaan, saamaan turvapaikan Suomesta. Mikkelissä olonsa aikana Manalan lautturi, Kharon, kuoleman ikoni, kohtaa sekä suomalaisia että suomalaiseksi kaipaavia kasvoja. Siinä missä kuolema pelottaa monia eläviä, on itse eläminen jokseenkin vaivaannuttavaa tummapukuiselle lautturille. Kharonin silmien kautta peilataan myös suomalaisen nyky-yhteiskunnan byrokratiaa. Turvapaikanhakija on Antonio Vivaldin säveltämän Neljä vuodenaikaa -viulukonserttosarjan neljännen konserton (Talvi) inspiroima hauska,