Vaeltavat metodit

Friedrich Nietzsche kirjoitti vuonna 1882 teoksen Iloinen tiede "huvitteluksi kauan kestäneen puutteen ja voimattomuuden jälkeen". Näinä akateemisen niukkuuden ja yliopistollisten myllerrysten aikoina onkin aina välillä hyvä muistuttaa siitä, mikä tekee tieteestä iloista: inspiroivat keskustelut, lupa paneutua sydämensä pohjasta syntyjen syvien selvittelyyn ja yhdessä jaettu uuden löytämisen riemu. Tällaisista asioista voi parhaimmillaan löytää uskonsa tieteen merkityksiin niin yliopiston opettaja kuin opiskelijakin. Ja voivatpa lastut lennellä yliopiston ulkopuolellekin: tieteenteon tuottamia oivalluksia kannattaa jakaa myös muiden kanssa. Itä-Suomen yliopiston Joensuussa toimivien kulttuuritieteiden arkea on jo pitkään luonnehtinut poikkeuksellisen vilkas, tieteenalarajoja ylittävä vuorovaikutus. Nyt tuloksena kokoontumista on valmistunut teos, jonka painotus on uusien metodisten ratkaisujen etsimisessä sekä kulttuuritieteiden perinteisten että uusien aineistojen tulkinnassa.