Juoksen, siis olen

Ihminen oppii juoksemaan konttaamisen ja kävelyn jälkeen, joten ihmiselle juokseminen edustaa jalostuneinta tapaa liikkua luonnollisella tavalla. Juoksu itsessään voi kuitenkin olla paljon enemmän kuin vain luontainen liikuntamuoto, ja tällöin juoksemisen ulkoiset arvot jalostavat ja herkistävät ihmisen sisäisen juoksumaiseman kohti ulkoista elämänviisautta. Kirjan Juoksen, siis olen kappaleissa käsitellään filosofisella tavalla juoksemisesta ihmisen elämään oivallettavia arkiaiheita, kuten keskeneräisyys, läsnäolo, toveruus, epäilys ja riippuvaisuus. Kirjan tavoitteena on osoittaa lukijalle juoksemisen tarjoamat mahdollisuudet kehittää sisäistä sielunmaisemaa kohti henkevöityviä ulkoisia arvoja. Jari Hemmilä (s. 1959) aloitti juoksemisen varsinaisesti vuonna 1973 ja 47 vuoden aikana hän on juossut yli 200 000 kilometriä. Vuosikymmenen aikana juokseminen on ollut kiinteällä tavalla osa hänen elämäänsä niin juoksijana, valmentajana, luennoitsijana kuin toimittajanakin.