Kani, joka kuunteli

Eräänä päivänä Karo haluaa rakentaa jotakin uutta ja erityistä. Luomuksesta tulee aivan upea, mutta kun se yhtäkkiä sortuu, on Karo surun murtama. Tuhoa saapuu katsomaan eläin jos toinenkin, ja jokaisella niistä on mielipide siitä, mitä Karon nyt pitäisi tehdä. Kanan mukaan tapahtuneesta pitäisi puhua, mutta Karo ei ole juttutuulella. Karhun mielestä Karon pitäisi suuttua, mutta sekään ei tunnu oikealta. Elefantti haluaisi rakentaa luomuksen uudelleen samanlaiseksi kuin se oli – mutta Karo ei tahdo sitäkään. Yksi toisensa jälkeen eläimet ehdottavat jotakin ja sitten lähtevät. Kunnes paikalle saapuu kani, joka tekee juuri niin kuin Karo itse toivoo. Se kuuntelee. Kani, joka kuunteli on koskettava kuvakirja surusta, lohduttamisesta ja kuuntelemisen voimasta: siitä, miten tärkeää on joskus vain olla hiljaa ja läsnä. Se muistuttaa, että isoistakin menetyksistä voi toipua, kun antaa surulle sen, mitä se kaipaa – ja että sekin päivä tulee, kun rakentamisen haluaa aloittaa