Osterikirja

Osteri on vähän kuin samppanja, se sopii jokaiseen tilanteeseen. Erityisen hyvin osterit maistuvat uutenavuotena tai talvenselän taittuessa. Osterit ovat myös myyttisen ruoan maineessa: Casanova, joka tunnettiin kaikkien aikojen rakastajana, söi tarinoiden mukaan jopa 60 osteria päivässä. Luonnonostereiden tulee olla "pulskia", parhaimmillaan jättää suuhun hieman makea jälkimaku, "arrière goût", kun ne on pureskeltu. Ei siis kokonaisena nieltyinä! Jos osterit hotkaisee purematta, makuelämys menee täysin hukkaan. Niitä on uskallettava maistella ja - ennen kaikkea - myös puraista raaka suupala kahtia. Maku on aina merellinen, mutta vaihtelee osterin kasvupaikan mukaan. Ranskassa tuoreet osterit tarjotaan leväpedillä tai murskatun jään päällä. Ne syödään sellaisenaan, au naturel, maustettuna vastarouhitulla mustapippurilla,tilkalla sitruunamehua tai punaviinietikalla, johon on silputtu salottisipulia. Ohessa tarjotaan vaaleaa ruissekaleipää ja voita. Juomaksi sopii kuiva, hedelmäinen