Otan osaa

Emeritus-arkkipiispa John Vikströmin lohduttava kädenojennus läheisensä menettäneelle. Omien kokemustensa perusteella Vikström ymmärtää, miltä tuntuu, kun suru kutsumatta liittyy ihmisen seuraan. Kirja kertoo siitä, minkälainen seuralainen suru on. Mitä kulkeminen tämän seuralaisen kanssa merkitsee? Mitä se vaatii? Mitä surun seuralaisena kulkiessaan oppii, mitä siitä saa? Ja miten uusi elämänvaihe, uusi maisema, vähitellen avautuu? Vikström kysyy myös, mitä kristillisen uskon valossa saamme ajatella elämästä kuoleman jälkeen. Ja mitä ovat taivas, usko, ylösnousemus ja kristityn toivo? Kirja on isotekstinen ja sopii erinomaisesti annettavaksi osanoton ilmauksena sille, jota suru on kohdannut.