Tiima

Lämmin ja sydäntä raastava tarina vanhenemisesta, yksinäisyydestä sekä kaiken kestävästä rakkaudesta ”Se kävi. Alma ei enää kuullut kaappikellon rauhallista tikitystä, mutta hän pystyi edelleen tuntemaan sen sydämessään. Jokin hänessä sanoi, että ne kaksi kuuluivat yhteen. Kaappikello ja hänen sydämensä. Jos hän jonakin iltana unohtaisi vetää kellon, hänen sydämensä pysähtyisi yhdessä sen kanssa.” Alman aika ja muisti on loppumassa. Joka ilta hän kuitenkin vetää komean kaappikellonsa, ja rutiini pitää hänet hengissä. Aiemmin kelloja oli kokonainen perhe: mies, vaimo ja tytär. Nyt jäljellä on enää vaimo. Sitten Alma näkee ikkunasta pienen pojan ja koiran. Kuuro, muistisairas nainen ja poika ystävystyvät, ja Alman mieleen alkaa nousta häilyviä muistoja kuolleesta aviomiehestä. Alma yksin tietää, mitä Otolle oikein tapahtui - jos vain kykenisi muistamaan. Miten elämä voi loppua rauhallisesti, kun Otto muuttui sillä tavalla? Ja Alma teki, mitä teki? Ane Riel on moninkertaisesti