Toiveiden maa

Autonomian aikana kansallisuusaate sekä muut Euroopasta rantautuneet aatteet pitivät Suomessa sivistyneistön valppaana ja vahvistivat yhteiskunnallista ja valtiollista muutoshalukkuutta. Kansallisen omakuvan ytimeksi muodostui fennomania, kieli- ja kansallisuusliike, jossa Suomi haluttiin nähdä yhtenäisenä, erityisenä ja naapurimaista erillisenä kokonaisuutena. Näitä kysymyksiä pohdittaessa myös kansanrunouden keruu ja kotimaahan tutustuminen nousivat keskeiseen asemaan. Ajateltiin, että erityisesti kalevalamittaiset runot Väinämöisineen, Ilmarisineen ja Louhineen tarjoavat sisältöä suomalaisen identiteetin määrittelemiseen sekä kansakunnan historian kirjoittamiseen. Ajatukset puhuttelivat etenkin akateemista nuorisoa. Toista sataa heistä lähti Elias Lönnrotin esimerkkiä noudattaen runonkeruuseen kaikkialle Suomeen ja Karjalaan sekä myös suuriruhtinaskunnan ulkopuolelle. Runosaalit olivat huomattavia ja matkoilta kirjoitetut kertomukset ainutlaatuisia dokumentteja siitä, kuinka