Tarkoituksista ja keinoista

Jarkko Tontti pureutuu aikamme ja kulttuurimme keskeisiin kysymyksiin puolustaen liberaalia demokratiaa. Siitä joku taatusti suuttuu. Heimoistunut identiteettipolitiikka, woke-aktivismi ja jyrkkä kansallismielisyys uhkaavat liberaalia demokratiaa ennen kokemattomalla tavalla. Ääripäät jyräävät, maltilliset ovat vaiti ja hämmennyksissä. Jollakin tasolla kiivailijat ovat epäilemättä oikeilla jäljillä. Kiukkuun ja kiivailuun tuntuu olevan ymmärrettävät syynsä. Mutta tarkoittaako ymmärtäminen hyväksymistä? ”Tarkoitus pyhittää keinot” on toimintaperiaate, johon suuri osa ihmiskunnasta hassahtaa vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen. Voiko syrjinnällä vastustaa syrjintää? Maapallon elonkehän säilyminen on ihmiskunnan kohtalonkysymys, mutta oikeuttaako tämä huoli linkolalaisen ekototalitarismin? Entä sananvapaus? Sen puolustajat ovat kaikonneet olemattomiin muutamassa vuodessa. Voisiko yhteiskunnan laittaa terapeutin sohvalle? Kuunteleeko kukaan kirjallisuuden kuiskausta? Entä